Saarnahuoneen hämärästä ison kirkon loistoon

Kuningas Kaarle XI antoi 21.6.1673 määräyksen Kemin Lapin seurakunnan perustamisesta. Tämä erotettiin laajasta Kemin seurakunnasta, johon oli kuulunut koko Pohjois-Suomi.

Jo saman vuoden syksyllä Turun piispa määräsi seuraavat lapinkylät liitettäväksi vasta perustettuun seurakuntaan: Inari, Sompio, Sodankylä, Kittilä, Keminkylä, Kuolajärvi, Kitka ja Maanselkä. Samalla nimitettiin Kemin rovastin poika Gabriel Tuderus uuden seurakunnan kirkkoherraksi.

Ensimmäinen jumalanpalvelushuone, eräänlainen kappelikirkko, rakennettiin Kuusamoon Torangintaipaleelle v. 1689. Sen läheisyyteen rakennettiin myös pappila. Vasta pappilan valmistuttua v. 1693 Kuusamoa alettiin pitää seurakunnan keskuksena ja seurakuntaa alettiin nimittää Kuusamon Lapin seurakunnaksi.

Ensimmäisen virallisen kirkon paikasta käytiin silloisen kirkkoherran ja seurakuntalaisten kesken kiista, jonka sitten kirkkoherra voitti. Kirkko rakennettiin sen nykyiselle paikalleen Torankijärven ja Kuusamojärven väliselle kannakselle, alkuperäisestä pappilasta ja kappelikirkosta pari kilometriä pohjoiseen. Tämä puinen ristikirkko valmistui ja vihittiin käyttöönsä v. 1695. Pappilaksi ostettiin viereinen talonpoikaistalo.

 

Ruotsin kruunu lahjoitti v. 1698 edellisenä vuonna edesmenneen seurakunnan perustajan Kaarle XI:n muistoksi Kuusamon kirkolle sen ensimmäisen kellon. Se valettiin Gerhard Meyerin kuninkaallisessa tykkivalimossa Tukholmassa. Kello painoi 525 kiloa ja sen valamisessa käytetty metalliseos sisälsi runsaasti hopeaa, joten se oli aineellisestikin arvokas.

Toinenkin arvokas, mutta vähän pienempi kello saatiin tähän kirkkoon vuonna 1721, jolloin vietettiin uskonpuhdistuksen 200 -vuotisjuhlaa.

Kirkkoherra Zacharias Forbus hankki tämän kellon Tukholmasta ja sitä kutsutaan joko papin kelloksi tai Forbuksen kelloksi, erotukseksi kuninkaan kellosta.

 

 

Näille kelloille rakennettiin väliaikainen kellotapuli 1700 -luvun alussa. Oikean kellotapulin rakentaminen viivästyi vuosi vuodelta. Viimein vuonna 1759 virallinen kellotapuli saatiin rakennetuksi.

 

Uusi kirkko

Ensimmäinen kirkko kävi kuitenkin aikaa myöten liian ahtaaksi. Pitäjäläiset taipuivat hitaasti uuden kirkon rakentamiseen ja vasta v. 1804 seurakunnassa vihittiin käyttöön uusi, edeltäjäänsä huomattavasti suurempi kirkko, johon mahtui kerralla 1 200 sanankuulijaa.

Kirkkoa ehdittiin peruskorjata moneen kertaan vuoteen 1944 mennessä, jolloin saksalaiset polttivat 2. maailmansodassa Kuusamon kirkonkylän ja sen mukana myös vasta peruskorjatun kirkon.

Ennen nykyisen kirkon rakentamista kirkollisia menoja vietettiin väliaikaisessa vuonna 1946 rakennetussa parakkirakennuksessa. Nk. parakkikirkko sijaitsi nykyisen seurakuntakodin paikalla. Rakennuksen länsipäässä oli papin asunto, keskellä kanslia ja itäpäässä kirkko. Kirkkopappilan läheisyyteen rakennettiin myös tilava talousrakennus.

 

Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1949–1950 amerikkalaisten tuella. Se on arkkitehti Bertil Liljeqvistin suunnittelema 48 metriä pitkä ja 18,5 metriä korkea nk. pitkäkirkko, jonka itäpäässä on sakaristo ja länsipäässä urkuparvi. Kirkkosaliin mahtuu istumaan n. 800 seurakuntalaista. Kirkon vihki tarkoitukseensa piispa Väinö Malmivaara 26.8.1951.

Johan Hedman maalasi vuonna 1824 kirkkoon alttaritaulun, joka saatiin pelastettua sodan kynsistä ja on tälläkin hetkellä nykyisen kirkon alttaritauluna.

 

Näkymä kirkon kellotornista vuodelta 2016 Tuomo Kallioniemi

Kellojen tarina

Sodan tuhoja tutkittaessa kirkon raunioista etsittiin merkkejä kuumuudessa sulaneista kelloista, mutta mitään ei löydetty. Niin arveltiinkin kellojen joutuneen joko saksalaisten tai venäläisten sotasaaliiksi.

Kuusamossa taistelleita saksalaisia sotilaita tuli käymään täällä kesällä 1959. He kertoivat, että kirkonkellot ovat kätkettyinä hautausmaahan. Kelloja etsittiin ja ne löytyivät saksalaisten sankarihautuumaasta läheltä kirkkoa, suunnilleen nykyisen tien kohdalta. Uumajan seurakunta lahjoitti kuusamolaisille sodan jälkeen kaksi kelloa uuteen kirkkoon, joista toinen siirrettiin Käylän rajaseutukirkkoon vanhojen kellojen löydyttyä.

Kirkon saneerauksen jälkeen adventtina 1986 piispa Olavi Rimpiläinen omisti kirkon Pyhän Ristin muistolle.

Kellon kuva Tuomo Kallioniemi