Suru, kriisi

 

Suru

Ihmisen elämä on alati muutoksessa.  Muutumme kasvun ja kehityksen myötä kaiken aikaa, teemme valintoja ja joudumme muutostilanteisiin, myös haluamatta.  Muutos merkitsee usein luopumista jostakin, ja luopumiseen liittyy lähes aina surua.  Yksi kipeimmistä luopumisista on läheisen ihmisen kuolema.  Siitä alkaa surun aika.  Surun tärkein tehtävä on auttaa meitä suostumaan sisäisesti siihen, mikä ulkoisesti on tullut pakolliseksi elämässä.  Suru on matka sisäiseen maisemaan; muistoihin, tunteisiin, kysymyksiin ja sanattomiin tapahtumiin itsessämme.  Se on sydämen matka.  Vaikka se on yksilöllinen, siinä on mukana jotakin inhimillisesti yhteistä - jotakin, jonka toinen sureva voi ymmärtää ja jakaa.  Suru on myös usein hidasta matkantekoa eteenpäin tutussa ympäristössä, missä oikeastaan mikään ei ole niin kuin ennen.

 

Ota yhteyttä seurakuntasi työntekijään kun haluat keskustella tai jonkun vierellesi tämän kaiken keskelle, Yhteystiedot:

Papit, lehtori        

Diakoniatyöntekijät 

Nuorisotyöntekijät

 

Vertaistukea

Sururyhmä, Surun läpielämisen tueksi voidaan kysynnän mukaan perustaa sururyhmiä, jotka ovat luonteeltaan pienryhmiä, samassa elämäntilanteessa elävien lähimmäisryhmiä.
Ilmoittautua voi milloin tahansa puh. 050 591 3435 / Elsa Koivuranta

 

Kriisin kohdatessa - et ole yksin

Kriisit kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Kriisi on toisaalta ihmisenä kasvamiseen ja kypsymiseen kuuluva asia tai jokin tapahtuma tai tilanne, joka järkyttää mielen tasapainoa. Kriisin voi aiheuttaa esimerkiksi oma tai läheisen sairaus, läheisen kuolema, työttömäksi joutuminen, suuret taloudelliset vaikeudet, avioero.  Kriisi voi olla uhka.  Se voi olla myös mahdollisuus johonkin uuteen.  Kriisi voi koskettaa myös laajempaa yhteisöä, kuten perhettä, sukua, työpaikan työntekijöitä tai muuta yhteisöä. 

Elämän eri vaiheissa – lapsena, nuorena, aikuisena koettuun kriisitilanteeseen voi saada tukea ottamalla yhteyttä seurakunnan työntekijään, joka on tehtävänsä puolesta auttamassa ja tukemassa paikkakunnan ihmisiä.  Kaikki keskustelut seurakunnan työntekijöiden kanssa ovat luottamuksellisia.  Sivulla olevista yhteystiedoista voit etsiä itsellesi sopivan vaihtoehdon. 

 

Moniammatillisen kriisiryhmän apu

Terveyskeskuksen alaisuudessa toimii moniammatillinen kriisiryhmä. Ryhmän ensisijainen tehtävä on järjestää keskusteluapua äkillisiin ns. traumaattisiin kriiseihin joutuneille ja heidän läheisilleen ja myös yhteisöille, joita tapahtuma koskettaa.   Traumaattinen tapahtuma on ennalta arvaamaton, järkyttävä tapahtuma esim. onnettomuus, äkillinen kuolema, väkivaltatilanne, tulipalo tai muu menetys jne.   Ryhmän työntekijät ovat kriirityöhön koulutettuja ammati-ihmisiä, jotka tekevät perustyötään kaupungin, seurakunnan tai valtion palkkaamina.

Yhteyden ryhmän päivystäjään saa terveyskeskuksen poliklinikan tai poliisin kautta. Päivystäjä huolehtii keskustelun järjestämisestä.  Keskustelussa on mukana yleensä kaksi kriisityöntekijää.

Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista.

 

 

Selviytyjän purjeet

Tunteiden kuohuessa on aina hyvä muistaa, että jokainen tunne menee joskus ohi. Tunteet aina lopulta vaimenevat ja muuttuvat toisiksi, ja elämä jatkuu.

Kriisistä selviytyminen vaatii paljon fyysistä jaksamista, henkisiä voimavaroja ja vahvan turvaverkon, johon tukeutua. Sureminen edistyy, kun kipeät asiat kohtaa ja tunteet pääsevät esille. On hyvä muistaa, että hämmentäviltä tai kummallisiltakin tuntuvat reaktiot ovat normaaleja. Jokaisella on omat keinonsa selviytyä kipeistä elämäntapahtumista. Kriisistä voi selviytyä. Omaa oloaan voi helpottaa monella tapaa, ja tällaisia selviytymisen keinoja voi myös harjoitella. Silti on tärkeää muistaa, että:

Puhuminen auttaa. Kun kertoo muille, mitä on tapahtunut, mitä tuntee ja ajattelee, tuntemukset saavat nimet, ja niitä pystyy paremmin käsittelemään. Puhumalla tapahtunut muuttuu todeksi, sen voi ymmärtää ja sitä voi käsitellä. Tapahtumasta kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Vaikka kriisin ja surun keskellä haluaisikin käpertyä omiin oloihinsa, kriisin keskellä kuitenkin tarvitsee lähelleen muita ihmisiä.  

Itkeminen helpottaa. Kehon luontaisin tapa reagoida suruun on itkeminen. Itku vapauttaa sisäisiä jännityksiä ja rentouttaa kehoa ja mieltä. Itkeminen auttaa omien tunteiden ymmärtämisessä, jolloin tunteista on myös helpompi puhua. Ei haittaa, vaikka itkee toisten nähden.

Ilmaise tekemällä. Tapahtuneesta ja sen herättämistä tunteista ja ajatuksista voi pitää päiväkirjaa. Omaan päiväkirjaan voi kirjata ylös myös pelottavia, vihamielisiä ja hämmentäviäkin tunteita. Jos on menettänyt läheisen, voi hänelle kirjoittaa kirjeen, jossa kertoo sanomatta jääneet asiat. Joillekin piirtäminen, maalaaminen, liikkuminen, soittaminen tai laulaminen ovat keinoja käsitellä tunteita.

Pidä huolta itsestäsi. Sureminen vie voimia. Omasta terveydestään on hyvä jaksaa pitää huolta, sillä kehon hyvä olo säteilee voimaa myös mieleen. Lepää riittävästi, syö säännöllisesti ja ulkoile, edes hetki päivässä.

Saa iloita. Surun ja kriisin keskelle mahtuu myös iloisia hetkiä, niistä ei pidä kantaa syyllisyyttä. Vähitellen löytyy hetkiä, jopa päiviä, jolloin suru ei enää ole hallitseva. Anna itsellesi lupa jatkaa elämää.