Surutyö seurakunnassa
Suru
Suru on jonkin menetyksen tai muun ikävän tapahtuman tai jonkin epämieluisan olotilan aiheuttama voimakas ja pitkäkestoinen mielipahan tunne. Suru ei ole jotakin joka menee ohi, vaan jotakin, jonka kanssa sureva elää. Suru on matka sisäiseen maisemaan; muistoihin, tunteisiin, kysymyksiin ja sanattomiin tapahtumiin itsessämme. Se on sydämen matka. Vaikka se on yksilöllinen, siinä on mukana jotakin inhimillisesti yhteistä - jotakin, jonka toinen sureva voi ymmärtää ja jakaa. Suru on myös usein hidasta matkantekoa eteenpäin tutussa ympäristössä, missä oikeastaan mikään ei ole niin kuin ennen.
Sururyhmät
Sururyhmä on läheisensä menettäneille tarkoitettu ryhmä, joka kokoontuu yleensä kahdeksan kertaa. Sururyhmään on hyvä hakeutua silloin, kun läheisen kuolemasta on kulunut aikaa noin puoli vuotta. Sururyhmä on paikka, jossa surevilla on tilaa ilmaista ja kuulla erilaisia surun tunteita ja puhua surusta luottamuksellisesti.
Lisätietoja saat diakoniatyöntekijöiltä.
Älä jää yksin epätoivoisten ajatusten kanssa, vaan hae rohkeasti apua. Sinua autetaan!
Epätoivoisia ajatuksia? – Sinua autetaan
Mieltä voivat järkyttää monenlaiset yllättävät tapahtumat. Tukea vaikeaan tilanteeseen saa esimerkiksi seurakunnan diakoniatyötekijöiltä tai papeilta.
Apua elämän kriiseihin
Seurakunnat auttavat kuntia onnettomuuksien jälkipuinnin ja kriisiterapian järjestämisessä.
Hengellistä apua onnettomuuksien uhreille
Älä jää yksin vaikeiden tunteiden kanssa, vaan hae itsellesi ja läheisillesi keskusteluapua. Keskusteluapua ammatti-ihmisten kanssa saat oman kuntasi kriisipalveluiden kautta. Myös seurakunnan työntekijät ovat valmiita kuuntelemaan ja keskustelemaan kanssasi.
Itsemurhan tehneen läheiset kohtaavat vaikeita kysymyksiä