Historiallisesti seurakunnat ovat rahoittaneet hautaustoimea kirkollisverotuloilla ja tämä perintö juontaa aikaan, jolloin kirkkomaan raja oli muutakin, kuin pelkkä aita. Hautausmaan aidalla oli vahva merkitys uskonnollisesti ja sosiaalisesti. Ei niin kovin kauaa sitten seurakunnan jäsenet haudattiin siunattuun kirkkomaahan ja kirkon ulkopuoliset vainajat aidan ulkopuolelle. Silloin suuri osa suomalaisista kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon ja hautaustoimen kustantaminen kirkollisverovaroin oli perusteltua. Tämän ajanjakson voidaan katsoa päättyneen paljon ennen tätä vuosituhatta, mutta viimeistään vuonna 2004 voimaan tulleeseen Hautaustoimilakiin (457/2003). Tuolloin hautaoikeus irrotettiin kirkon jäsenyydestä ja hautaoikeuden määritti kotikunta, ei seurakunnan jäsenyys.

Vuoden 2003 hautaustoimilain uudistus ei kuitenkaan ratkaissut hautaustoimen rahoituksen ongelmaa. Se ei kieltänyt kirkollisverojen käyttämistä hautaustoimeen, mutta se vahvisti sen, että samat hautaustoimen palvelut kuuluvat myös ei-jäsenille ja maksuperusteiden on oltava yhdenvertaisia. Edelleen kirkon jäsenet kustansivat myös osan kirkkoon kuulumattomien hautauskuluista.

Kirkko ja seurakunnat saivat yhteisöverotuloa vuodesta 1993 vuoteen 2016, kunnes tilalle tuli valtion maksama valtionrahoitus. Molempien rahoitusmuotojen tarkoitus oli kattaa osan kirkon yhteiskunnallisten tehtävien eli hautaustoimen ja väestökirjanpidon kustannuksista, sillä poikkeuksella, että nykyisellä valtionrahoituksella rahoitetaan myös seurakuntien kulttuurihistoriallisen perinnön ylläpidosta aiheutuvat kustannukset. Valtionrahoituksesta 80 % kohdentuu hautaustoimeen.

Nykyisen hallituksen leikkaukset kirkolle maksettavaan valtionrahoitukseen selittävät osan hautaustoimen maksujen korotuksista. Lisäksi seurakuntakohtaisesti kirkolliskokouksen päättämät valtionrahoituksen jakoperusteiden muutokset vaikuttavat eri seurakunnille tilitettävään valtionrahoituksen määrään. Usean ison seurakunnan tilitykset ovat pienentyneet, kun taas monen pienen ja suojeltuja kirkkoja omistavan seurakunnan tilitykset ovat kasvaneet. Valtionrahoituksen leikkausten vuoksi kirkkohallitus on ohjeistanut, että kirkollisverovaroja ei tule käyttää hautaustoimen maksujen rahoittamiseen vaan kirkollisverovarat on käytettävä seurakunnallisen toiminnan rahoittamiseen. Seurakunnat ovat olleet pakotettuja siirtämään leikkausten aiheuttama rahoitusvaje hautaustoimen maksuihin. Jotkut seurakunnat ovat olleet ohjeiden täytäntöönpanossa aktiivisempia, kuin toiset. Joillakin seurakunnilla on edessään merkittäviä korotuksia hautaustoimen hintoihin ja monessa seurakunnassa hintoja on kertakorotettu kolminumeroisilla prosenteilla.

Kuusamon seurakunnan päättäjät ovat aikanaan olleet kaukaa viisaita päättäessään hautaustoimen maksujen viiden vuoden korotusohjelmasta. Ohjelman päättyessä ensi vuoden lopussa, hautaustoimen maksut ovat useamman vuoden jatkuneiden maltillisten vuosikorotusten jälkeen lähempänä todellisia kustannuksia, kuin mitä ne olisivat ilman korotusohjelmaa.

Kuusamossa hautausmaita on yhteensä viisi ja kaikki ovat silminnähden hyvin hoidettuja. Hoidossa käytettävä kalusto ja tilat ovat ajanmukaisia. Viime kesänä nuoria kausityöntekijöitä palkattiin hautausmaiden ylläpitotehtäviin 27 ja vanhempia työntekijöitä vajaat 20. Vakituisesti ja ympärivuotisesti hautaustoimeen liittyy työajallisesti n. 3,5 työntekijän työpanos. Tulevat vuodet näyttävät onko hautausmaiden ruoho vihreää ja istutukset loistossaan. On hyvä, että hautaustoimen maksuista puhutaan.

Marko Pudas

talousjohtaja